"Yllättikö vauhtisokeus ministerin?"
Tuli vastaan tämä vanhempi mielipidekirjoitus, joka tehtiin yhdessä Alvar Külmäsun ja Harri Pikkaraisen kanssa:
7.10.23 julkaistua sosiaali- ja terveysministerin Kaisa Juuson haastattelua lukiessa meidät valtasi epäusko. Toivomme, että kommentit selittyvät sillä, että ministeri on vastikään aloittanut ja ehkä jonkinlainen vauhtisokeus on vallannut hallituksen. Tästä lastentaudista toivottavasti päästään pian irti ja uskalletaan kuunnella oman ministeriön virkamiehiä, joilla on vuosikymmenien kokemus sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä.
Suurin ongelma juuri nyt on työvoimapula. Vasta sen jälkeen tulee rahapula. Työvoiman saatavuutta vaarantavien toimien toteuttaminen tulee harkita tarkkaan. Yksityisen sektorin toimintaedellytyksien parantaminen ja esimerkiksi leikkaustoiminnan ulkoistaminen voi johtaa odottamattomiin kerrannaisvaikutuksiin.
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystyksien työvoimapula on merkittävä. Paitsi poliklinikoilla tehtävä työ, myös esimerkiksi päivystysleikkaustoiminta on hyvin työvoimapainotteista. Sairaaloissa samat lääkärit leikkaavat kiireettömiä kuin myös päivystystapauksia. Mikäli kiireettömän toiminnan siirtymä pois julkisesta palvelutuotannosta on liian suuri, ei tekijöitä jää hoitamaan päivystysleikkauksia.
Palvelutuotannon mallia valittaessa on huomioitava esimerkiksi palvelutapahtumiin perustuvien laskutuspohjaisten mallien kannustavan tuottamaan paljon palvelutapahtumia. Kokonaisvaikuttavuus pienenee joka tapahtuman myötä. Määrä ei korvaa laatua.
Julkisen ja yksityisen puolen kustannuksia vertailtaessa unohdetaan usein myös ne palvelut, joita vaikkapa yksityinen hoivakotiyritys ei järjestä - 24/7 päivystystoiminta, kotisairaalapalvelut, ensihoito ja monet muut julkisen sektorin tuottamat palvelualueet, jotka ovat hoivakotiyrityksen asukkaidenkin käytössä, mutta jotka jäävät kuitista pois.
Olemme tilanteessa jossa yksiselitteisiä ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaan, käsistä karanneisiin vuokralääkärikustannuksiin tai ikääntyvän väestön terveyshaasteisiin ei ole. Vaatii suurta poliittista selkärankaa myöntää, ettei tiedä vastauksia ja viisautta kuunnella muita ennen, kuin itse puhuu.
