Hyvinvointialueen huolet

Mistä suomalaiset ovat huolissaan hyvinvointialueiden asioiden osalta? Työvoima, hoitojonot ja rahoituksen puute.

Työvoima onkin aiheellinen huoli. Osaava ja riittävä työvoima sotealalla on nyt kovan kilpailun kohteena. Ainakin strategiatasolla lähes jokainen hyvinvointialue haluaa olla Suomen houkuttelevin sotealan työnantaja. Tätä työtä meilläkin on tehty, mutta tehtävää riittää vielä. Avoin keskustelu, luottamus puolin ja toisin tuoda esille epäkohtiakin ja kiinni pitäminen sovitusti ovat avainasemassa. Positiivista koko maan kannalta näyttäisi olevan keventyvä hallinto. THLn raportissa joka vasta julkaistiin, lienee hiukan tilastovirhettäkin. Kuitenkin sotekoulutuksen saaneiden hallinnon työntekijöiden määrän voi varmasti todeta vähentyneen. Rahaa käytetään siis enemmän siihen itse ydintehtävään. On kuitenkin alueita joita meilläkin tulisi vahvistaa, kuten henkilöstöjohtaminen.

Siitä työvoimasta meidän hoitojonojenkin tilanne pitkälti johtuu. Mielestäni tämä on se tapa, jolla avata solmua. Ollaan ainakin piirun verran parempia kuin muut, vähintään parempia kuin viereiset hyvinvointialueet. Paikallisella sopimisella on ollut meillä tärkeä rooli hoitojonojen puruissa. Työntekijöiden luottamuksen kannalta onkin tärkeää että yhteistyö työntekijäjärjestöjen ja työnantajan välillä sujuu mutkattomasti.

Rahoituksen osalta moni aluevaltuutettu nostaa kädet pystyyn. En minä. Vaikka valta on viety STM ja VTM virkamiehille, on jokaisella aluevaltuutetulla mahdollisuus pitää rahoitustarpeita esillä. Aluehallitus ja hyvinvointialueen johto voivat viedä viestiä ministeriöihin. Ihmisten kärsimys hoitojonoissa ei ole opposition propagandaa. Se johtuu hallituksen riittämättömästä sotepalveluiden rahoituksesta.